111 päivää tipattomana oli kaikenkaikkiaan valaiseva kokemus. Tipattomuuden päättämistä en mitenkään suunnitellut, sopiva hetki tuli saapuessamme kesämökillemme perjatai-iltana pääsiäisen jälkeen. Jääkaapissa oli olutta valmiina ja ikäänkuin vanhasta tottumuksesta päätin kokeilla että minkälaisia tunteita vuoden ensimmäinen juoma aiheuttaa. 

Täytyy sanoa, alkoholi ei aiheuttanut mitään tajunnanräjäyttävää kokemusta ja en tuntenut tuon ensimmäisen oluen jälkeen mitään himoa ottaa seuraavaa. Ehkä voisi jopa luonnehtia että olin hieman pettynyt koska orastava nousuhumala ei tuonnutkaa sitä miellyttävää rentoutumisen tunnetta johon olin tottunut aiemmin. Otin kyllä vielä toisen oluen saunassa, mutta lopetin siihen koska alkoholi ei aiheuttanut miellyttäviä tuntemuksia. Seuraavana päivänä otin ruuan kanssa yhden ja saunassa yhden, mutta edelleenkään mitään himoa ei herännyt ottaa enempää. 

En silti ollut mitenkään pettynyt itseeni vaikka nuo juomat otinkin. Koko homman idea kuitenkin oli selvittää itselleni omaa suhdettani alkoholiin, ei olla koko loppuelämää tipattomasti.

Tilanne on siis vieläkin se, että en ole ollut humalassa vuonna 22, vappuna otin muutaman kuten edellisenäkin viikonloppuna, ikäänkuin taas kokeeksi. Ei vieläkään mitään himoa seuraaviin juomiin/ humalaan! Tunne on aika erikoinen, koska kuten aiemmin historiaani alkoholin kanssa avasin, koko aikuisikäni olen aina nauttinut nousuhumalan aiheuttamasta tunteesta. Eli tällaista tilannetta ei ole vielä eteeni tullut.

Seuraava "ihmiskoe" on sitten perinteinen kaveriporukan mökkireissu toukokuussa, jossa juon ensimmäisen kerran tänä vuonna humalahakuisesti / reilummin. Tämän tarkoitus on myös selvittää tuntemuksia ja sitä, mikä suhteen tulee alkoholiin jatkossa olemaan. Mielenkiinnolla odotan alkaako juoma maistumaan vai tökkääkö heti muutaman jälkeen.