Päätin kokeilla ensimmäistä kertaa täysi-ikäisenä pidempää, usean kuukauden jaksoa ilman alkoholia (jo tämä lause kirjoitettuna kuullostaa jotenkin absurdille ja herättää ainakin itseäni pohtimaan suhdettani alkoholiin).  Tämä oikeastaan juontaa juurensa juurikin edellisissä kirjoituksissa avattuun historiaan alkoholin kanssa. Jakson kuluessa päätin, että absolutistiksi en näillätiedoin halua koska ehdottomuus on mielestäni melkein kaikessa huono asia. En kuitenkaan päättänyt päihtettömän jakson pituutta tarkalleen etukäteen vaan ajattelin mennä siten että katsotaa nyt kuukausi vähintään.

Huomasin aika nopeasti, että kuuntelemani aiheeseen liittyvät äänikirjat olivat sinänänsä tehneet tehtävänsä ja tekivät korkin kiertämisen kiinni suhteellisen helpoksi. Aiemmin tipattomien tammikuiden ja muiden vastaavien jaksojen kohdalla on ollut aika selkeää että tämä ei tule ainakaan kuukautta pidempään kestämään, käytin näihin jaksoihin tahdonvoimaa joka ennemmin tai myöhemmin loppuu. Tälläkertaa kuitenkin tätä tahdonvoimaa ei koeteltu mielestäni juurikaan, vaan kirjoijen antamilla evästyksillä ja ajattelumallin muutoksella oli jopa suhteellisen helppoa jättää alkoholijuomat. Toki täytyy sanoa, että tähän ajanjaksoon ei osunut juurikaan sellaisia tilanteita, juhlia tms joissa olisin normaalisti juonut selkeästi humalaan saakka. En siis vältellyt näitä tilanteita, niitä ei vain yksinkertaisesti tullut. Ainoa tilanne jossa jouduin selittelemään juomattomuuttani oli hiihtolomareissu jossa pari tuttavaani kaljotteli samaan malliin kuin olisin itse normaalisti tehnyt. Tässäkään tilanteessa minulla ei totuuden nimissä ollut mitään himoa alkoholiin, ainoastaan selittely miksi en ota tuntui hieman erikoiselta. 

Pohdinkin useaan otteeseen, miksi (ainakin suomessa) pitää aina selittää miksi ei käytä alkoholia ja ryhmäpaine alkoholin käyttöön ainakin miesporukoissa on melko suuri? Tuntuu että helpointa olisi sanoa että on alkoholisti joka ei voi ottaa tippaakaan, tällöin asiasta tulisi hyväksyttävää ja asiaa ei kyseenalaistettaisi. Eli vaatiikin luonteenlujuutta olla tipattomasti tilanteissa joissa sinun oletetaan käyttävän alkoholia ja et sitä kuitenkaan tee. Vaikka ei itsessään tekisi alkoholia mieli, pääsee vaan paljon helpommalla jos ottaa vaikka muutaman verrattuna siihen että selittelee useaan otteeseen miksi ei ota. Lisäksi tuntuu, että monesti sinua pidetään jollain tavalla ilonpilaajana jos et juo vaikka se ei käytöksessä välttämättä näkyisikään. Kuuntelemissani kirjoissa tätä aihetta myös käsiteltiin; alkoholinkäyttäjät tuntevat monesti joutuvansa jotenkin noloon tai epämiellyttävään tilanteeseen jos joku porukasta onkin selvinpäin. Tämän takia asiaa joutuu ainakiin alkuun moneen otteeseen selittelemään jos on absolutisti. Tässä asiassa pitääkin pohtia, että onko kaveripiirin henki terveellä pohjalla jos joka kerta pitää ottaa alkoholia kun kokonnutaan.  Voisiko jotain käytäntöjä /tapoja kenties muuttaa?

Itse tipattomuudesta jäi kuitenkin todella hyvä fiilis! Oma tunteeni olikin pääosin se, että en joutunut mitenkään kärvistelemään ilman alkoholia tahdonvoimalla vaan pystyin kyllä nauttimaan viikonlopuista ilman alkoholia! Tämä on sinänäsä lohduttavaa, että ainakin omalla kohdallani omien juomatottumusten muuttaminen onnistuu kyllä, koin tässä moneen otteeseen aiemmin mainitsemani kirjat todella hyödylliseksi. Toki kaiken pohjana on se oma päätös, mutta tahdonvoimaan tuo ei saa pidemmänpäälle perustua vaan asia pitää käsitellä jotenkin muuten oman pään sisällä. Toinen selkeästi hyvä asia tässä jaksossa oli, että viikonloppuisin oikeasti akut lataantuivat;sai useimmiten nukuttua hyvin ja heräsi pirteänä. Myös urheilun määrä lisääntyi, harvemmin tuli perjantaisen tissuttelun jälkeen lähdettyä esim. Lenkille la aamupäivällä.

Huomasin myös, että ei kaikkea väsymystä, huonosti nukuttuja öitä ja muita vastaavia haasteita voi laittaa alkoholin piikkiin. Tällaisia kausia tuli myös ilman päihteitä; kun töissä oli stressiä tai oli esimerkiksi käynyt lenkillä liian myöhään ja elimistö jäi ns kierroksille. Samanlaista stressitilaa elimistölle oman kokemukseni sekä myös polarin mittarin mukaan aiheuttaa myös alkoholi. Tämäkin oli mielnkiintoista tunnistaa että ei sinusta tule absolutistina mikään superihminen, myös päihteettömänä elämässä on elimistölle stressiä ja kuormitusta, toki alkoholi tätä tilannetta pahentaa ja kärjistää niitä "syvimpiä monttuja". Tämä pitää vain hyväksyä silloin kuin ottaa. Alkoholin käytöllä lisäät tiedostetusti stressiä ja kuormitusta elimistölle. Oman kokemuksen perusteella jos kuormitusta ja huonosti nukuttuja öitä on jo ilman alkoholia pohjalla, ei kannata ottaa. Elimistö ei tule palautumaan vaan stressitilanne kärjistyy/pitkittyy.