Siityminen teinibileistä aikuiseksi avasi ovet baareihin ja festareille.. ja niillähän käytiin! Parhaimmat nuoren aikuisen muistot(ja muistamattomuudet) liittyvät juurikin festarireissuihin, mutta samalla ne olivat myöskin kosteimpia! 3:n päivän festarireissulle saatettiin mennä päivää aikaisemmin telttailemaan ja näin tästä tuli sellainen 4:n päivän putki jolloin joka ilta juotiin päätyyn asti.Tämä aika oli myös sellaista, että en ollut parisuhteessa joten mitään rajoittavia tekijöitä ei ollut. 20-30 -vuotiaana tuli määrällisesti juotua kyllä elämäni eniten ja lähes kaikki kerrat tarkoitus oli maksimaalinen humala. Opiskeluajan tahti oli monesti ke-pe-la kännit ja tätä jatkui useita vuosia.

Jälkikäteen miettien täytyy ihmetellä miten paljon myrkkyä elimistö sietää, etenkin nuorena. Mutta toisaalta, nuo ovat olleet muistorikkaimpia aikoja elämässä ja huolta huomisesta ei ollut. Toki muutamilla kavereilla juominen äityi ongelmaksi saakka joten toisilla on varmankin geneettisesti alttius addiktoitua pahemmin. Kuitenkin alkoholin määrät oli kaikilla samalla tasolla., joten pitää olla tyytyväinen että itselläni alttiutta tuohon ei ollut ja homma pysyi kuitenkin jollain tasolla hanskassa.

Tämän edellämainitun jakson päätti oikeastaan vasta isäksi tuleminen, tällöin piti alkaa ajattelemaan asioita muutenkin kuin oman navan kautta. Toki alkoholin käyttö jatkui, mutta käytön tyyli muuttui kokoajan enemmän yksin juomiseksi "rentoutuminstarkoituksessa", onneksi vain viikonloppuisin! Itsellä on myöhemmällä aikuisiällä ollut aina periaate että työviikolla ei pisaraakaan.Tällä pystyi sitten viikonloppusin paremmalla omallatunnolla tissutella saunassa/mökillä/lomilla ym. En kuulu siihen vanhempien ryhmään joita lapseni eivät ole nähneet hiprakassa. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, miten itse koin vanhempieni alkoholin käytön lapsena. En kokenut sitä mitenkään uhkana joten en myöskään ole ajatellut että oma viikonlopputissuttelu vaikutaisi lapsiini negatiivisesti. Tähän varmaankin saan vastauksen omien lapsieni kasvaessa, olenko onnistunut olemaan alkoholinkäyttäjä josta lapseni eivät joudu kärsimään. Oma fiilikseni on että olen onnistunut. Vaimoni ottaa alkoholia todella harvoin ja uskon että mikäli hän olisi kokenut että alkoholinkäyttöni aiheuttaa ongelmia, hän olisi siitä myös sanonut.Tämä että vaimoni juo harvoin on myös mahdollistanut samalla sen, että itse voi ottaa useammin koska molempien meidän mielestä molemmat vanhemmat eivät saa olla humaltuneena kun lapset ovat läsnä.. ja hyvä niin!