maanantai, 2. toukokuu 2022

Tipattomuuden loppu

111 päivää tipattomana oli kaikenkaikkiaan valaiseva kokemus. Tipattomuuden päättämistä en mitenkään suunnitellut, sopiva hetki tuli saapuessamme kesämökillemme perjatai-iltana pääsiäisen jälkeen. Jääkaapissa oli olutta valmiina ja ikäänkuin vanhasta tottumuksesta päätin kokeilla että minkälaisia tunteita vuoden ensimmäinen juoma aiheuttaa. 

Täytyy sanoa, alkoholi ei aiheuttanut mitään tajunnanräjäyttävää kokemusta ja en tuntenut tuon ensimmäisen oluen jälkeen mitään himoa ottaa seuraavaa. Ehkä voisi jopa luonnehtia että olin hieman pettynyt koska orastava nousuhumala ei tuonnutkaa sitä miellyttävää rentoutumisen tunnetta johon olin tottunut aiemmin. Otin kyllä vielä toisen oluen saunassa, mutta lopetin siihen koska alkoholi ei aiheuttanut miellyttäviä tuntemuksia. Seuraavana päivänä otin ruuan kanssa yhden ja saunassa yhden, mutta edelleenkään mitään himoa ei herännyt ottaa enempää. 

En silti ollut mitenkään pettynyt itseeni vaikka nuo juomat otinkin. Koko homman idea kuitenkin oli selvittää itselleni omaa suhdettani alkoholiin, ei olla koko loppuelämää tipattomasti.

Tilanne on siis vieläkin se, että en ole ollut humalassa vuonna 22, vappuna otin muutaman kuten edellisenäkin viikonloppuna, ikäänkuin taas kokeeksi. Ei vieläkään mitään himoa seuraaviin juomiin/ humalaan! Tunne on aika erikoinen, koska kuten aiemmin historiaani alkoholin kanssa avasin, koko aikuisikäni olen aina nauttinut nousuhumalan aiheuttamasta tunteesta. Eli tällaista tilannetta ei ole vielä eteeni tullut.

Seuraava "ihmiskoe" on sitten perinteinen kaveriporukan mökkireissu toukokuussa, jossa juon ensimmäisen kerran tänä vuonna humalahakuisesti / reilummin. Tämän tarkoitus on myös selvittää tuntemuksia ja sitä, mikä suhteen tulee alkoholiin jatkossa olemaan. Mielenkiinnolla odotan alkaako juoma maistumaan vai tökkääkö heti muutaman jälkeen.

maanantai, 25. huhtikuu 2022

Tipattomuus 1.1 - 22.4.22

Päätin kokeilla ensimmäistä kertaa täysi-ikäisenä pidempää, usean kuukauden jaksoa ilman alkoholia (jo tämä lause kirjoitettuna kuullostaa jotenkin absurdille ja herättää ainakin itseäni pohtimaan suhdettani alkoholiin).  Tämä oikeastaan juontaa juurensa juurikin edellisissä kirjoituksissa avattuun historiaan alkoholin kanssa. Jakson kuluessa päätin, että absolutistiksi en näillätiedoin halua koska ehdottomuus on mielestäni melkein kaikessa huono asia. En kuitenkaan päättänyt päihtettömän jakson pituutta tarkalleen etukäteen vaan ajattelin mennä siten että katsotaa nyt kuukausi vähintään.

Huomasin aika nopeasti, että kuuntelemani aiheeseen liittyvät äänikirjat olivat sinänänsä tehneet tehtävänsä ja tekivät korkin kiertämisen kiinni suhteellisen helpoksi. Aiemmin tipattomien tammikuiden ja muiden vastaavien jaksojen kohdalla on ollut aika selkeää että tämä ei tule ainakaan kuukautta pidempään kestämään, käytin näihin jaksoihin tahdonvoimaa joka ennemmin tai myöhemmin loppuu. Tälläkertaa kuitenkin tätä tahdonvoimaa ei koeteltu mielestäni juurikaan, vaan kirjoijen antamilla evästyksillä ja ajattelumallin muutoksella oli jopa suhteellisen helppoa jättää alkoholijuomat. Toki täytyy sanoa, että tähän ajanjaksoon ei osunut juurikaan sellaisia tilanteita, juhlia tms joissa olisin normaalisti juonut selkeästi humalaan saakka. En siis vältellyt näitä tilanteita, niitä ei vain yksinkertaisesti tullut. Ainoa tilanne jossa jouduin selittelemään juomattomuuttani oli hiihtolomareissu jossa pari tuttavaani kaljotteli samaan malliin kuin olisin itse normaalisti tehnyt. Tässäkään tilanteessa minulla ei totuuden nimissä ollut mitään himoa alkoholiin, ainoastaan selittely miksi en ota tuntui hieman erikoiselta. 

Pohdinkin useaan otteeseen, miksi (ainakin suomessa) pitää aina selittää miksi ei käytä alkoholia ja ryhmäpaine alkoholin käyttöön ainakin miesporukoissa on melko suuri? Tuntuu että helpointa olisi sanoa että on alkoholisti joka ei voi ottaa tippaakaan, tällöin asiasta tulisi hyväksyttävää ja asiaa ei kyseenalaistettaisi. Eli vaatiikin luonteenlujuutta olla tipattomasti tilanteissa joissa sinun oletetaan käyttävän alkoholia ja et sitä kuitenkaan tee. Vaikka ei itsessään tekisi alkoholia mieli, pääsee vaan paljon helpommalla jos ottaa vaikka muutaman verrattuna siihen että selittelee useaan otteeseen miksi ei ota. Lisäksi tuntuu, että monesti sinua pidetään jollain tavalla ilonpilaajana jos et juo vaikka se ei käytöksessä välttämättä näkyisikään. Kuuntelemissani kirjoissa tätä aihetta myös käsiteltiin; alkoholinkäyttäjät tuntevat monesti joutuvansa jotenkin noloon tai epämiellyttävään tilanteeseen jos joku porukasta onkin selvinpäin. Tämän takia asiaa joutuu ainakiin alkuun moneen otteeseen selittelemään jos on absolutisti. Tässä asiassa pitääkin pohtia, että onko kaveripiirin henki terveellä pohjalla jos joka kerta pitää ottaa alkoholia kun kokonnutaan.  Voisiko jotain käytäntöjä /tapoja kenties muuttaa?

Itse tipattomuudesta jäi kuitenkin todella hyvä fiilis! Oma tunteeni olikin pääosin se, että en joutunut mitenkään kärvistelemään ilman alkoholia tahdonvoimalla vaan pystyin kyllä nauttimaan viikonlopuista ilman alkoholia! Tämä on sinänäsä lohduttavaa, että ainakin omalla kohdallani omien juomatottumusten muuttaminen onnistuu kyllä, koin tässä moneen otteeseen aiemmin mainitsemani kirjat todella hyödylliseksi. Toki kaiken pohjana on se oma päätös, mutta tahdonvoimaan tuo ei saa pidemmänpäälle perustua vaan asia pitää käsitellä jotenkin muuten oman pään sisällä. Toinen selkeästi hyvä asia tässä jaksossa oli, että viikonloppuisin oikeasti akut lataantuivat;sai useimmiten nukuttua hyvin ja heräsi pirteänä. Myös urheilun määrä lisääntyi, harvemmin tuli perjantaisen tissuttelun jälkeen lähdettyä esim. Lenkille la aamupäivällä.

Huomasin myös, että ei kaikkea väsymystä, huonosti nukuttuja öitä ja muita vastaavia haasteita voi laittaa alkoholin piikkiin. Tällaisia kausia tuli myös ilman päihteitä; kun töissä oli stressiä tai oli esimerkiksi käynyt lenkillä liian myöhään ja elimistö jäi ns kierroksille. Samanlaista stressitilaa elimistölle oman kokemukseni sekä myös polarin mittarin mukaan aiheuttaa myös alkoholi. Tämäkin oli mielnkiintoista tunnistaa että ei sinusta tule absolutistina mikään superihminen, myös päihteettömänä elämässä on elimistölle stressiä ja kuormitusta, toki alkoholi tätä tilannetta pahentaa ja kärjistää niitä "syvimpiä monttuja". Tämä pitää vain hyväksyä silloin kuin ottaa. Alkoholin käytöllä lisäät tiedostetusti stressiä ja kuormitusta elimistölle. Oman kokemuksen perusteella jos kuormitusta ja huonosti nukuttuja öitä on jo ilman alkoholia pohjalla, ei kannata ottaa. Elimistö ei tule palautumaan vaan stressitilanne kärjistyy/pitkittyy.

keskiviikko, 20. huhtikuu 2022

Muutos - taustaa

Ajatus pidemmästä tipattomasta jaksosta, tai oikeastaan sen selvittämisestä mikä on oma suhteeni alkoholiin on kytenyt jo vuosia. Olen jutellut aiheesta entisen työkaverini kanssa varmasti ensimmäisen kerran joskus vuonna 2017 ja pohtinut sitä, onko tällainen alkoholinkäyttö normaalia / järkevää ja mitä hyötyjä vs haitat saan tästä viikonlopputissuttelusta? Nyt, vuonna 2022 sain oikeasti aikaiseksi kokeilla sitä, mitä en ole ikinä kokeillut; eli olla täysin ilman alkoholia useita kuukausia ja kokeilla miten olotilani muuttuu. Ilman tällaista kokeilua en voisi mitenkään saada selville asiaa koska mitään vertailupohjaa ei ole. Olen aina käyttänyt rentoutumiseen alkoholia, harvassa on ne viikonloput tipattomana.

Olen aikasemminkin pitänyt tipattoman tammikuun ja muutamia muita lyhyempiä tipattomia jaksoja. On kuitenkin erikoista ajatella, että en ole täysi-ikäisenä ollut ikinä ilman alkoholia kuin muutamia, max kuukauden pituisia jaksoja! Siis yli 25 -vuoden ajalta voidaan sanoa, että alkoholi on ollut osa elämääni lähes viikottain. Kyllä, olen ollut viikot aina selvinpäin, ns nollalinjalla, mutta viikonloppuisin lähes poikkeuksetta olen aina ottanut enemmän tai vähemmän. Näin kun tätä miettii, niin kuullostaa aika uskomattomalle! Loma-ajat sitten vielä erikseen, jolloin olen sallinut vieläkin väljemmän suhtautumisen asiaan.

Kuuntelin loppuvuodesta pari aiheeseen liittyvää kirjaa; Allen Carr - Korkki kiinni ja Annie Grace - selvinpäin. Nämä käsittelivät samaa asiaa, hieman eri näkökulmista: alkoholinkäyttöä, siihen suhtautumista ja elämää ilman alkoholia. Allen Carrin kirjan kuuntelin jopa kahteen kertaan, koska siinä oli niin paljon asiaa, en vain pystynyt sitä sisäistämään kerralla. Näistä teoksista sain paljon lisämotivaatiota päihteettömyyskokeilulle.

Oikeastaan viimeinen kimmoke kokeilulle tuli, kun ostin Polarin älykellon joka mittaa unenlaatua ja hermoston palautumista yön aikana. Huomasin, että joka viikonloppu(alkoholin takia) hermoston palautuminen oli poikkeuksetta ns punaisella. Aloin syksyllä 2021 tietoisesti vähentämään alkoholiannoksia perjantaisin ja monesti la en ottanut enää mitään. Huomasin kuitenkin että jo 2 olutta aiheutti merkittävän pudotuksen hermoston palautumiseen ja väsyneemmän olon seuraavana päivänä. Tämä laittoi vielä enemmän miettimään, että haluanko olla puolet viikonlopusta väsyneenä ja passiivisena..joka viikonloppu! Ja vain sen takia että saan ottaa pari IV -olutta saunassa. Stressiä työssä, alkoholia perjantaina= hermosto ei palaudu,lisää stressiä ja noidankehä on valmis. 

Olen lukenut ja myös huomannut itse, että tärkein yksittäinen elämänlaatuun sekä vireyteen vaikuttava asia on uni, sen määrä ja laatu. Ei sitä turhaan toitoteta monessa aiheeseen liittyvässä kirjassa, että näihin kannattaa panostaa!

lauantai, 12. helmikuu 2022

Nuori aikuinen alkoholinkäyttäjä

Siityminen teinibileistä aikuiseksi avasi ovet baareihin ja festareille.. ja niillähän käytiin! Parhaimmat nuoren aikuisen muistot(ja muistamattomuudet) liittyvät juurikin festarireissuihin, mutta samalla ne olivat myöskin kosteimpia! 3:n päivän festarireissulle saatettiin mennä päivää aikaisemmin telttailemaan ja näin tästä tuli sellainen 4:n päivän putki jolloin joka ilta juotiin päätyyn asti.Tämä aika oli myös sellaista, että en ollut parisuhteessa joten mitään rajoittavia tekijöitä ei ollut. 20-30 -vuotiaana tuli määrällisesti juotua kyllä elämäni eniten ja lähes kaikki kerrat tarkoitus oli maksimaalinen humala. Opiskeluajan tahti oli monesti ke-pe-la kännit ja tätä jatkui useita vuosia.

Jälkikäteen miettien täytyy ihmetellä miten paljon myrkkyä elimistö sietää, etenkin nuorena. Mutta toisaalta, nuo ovat olleet muistorikkaimpia aikoja elämässä ja huolta huomisesta ei ollut. Toki muutamilla kavereilla juominen äityi ongelmaksi saakka joten toisilla on varmankin geneettisesti alttius addiktoitua pahemmin. Kuitenkin alkoholin määrät oli kaikilla samalla tasolla., joten pitää olla tyytyväinen että itselläni alttiutta tuohon ei ollut ja homma pysyi kuitenkin jollain tasolla hanskassa.

Tämän edellämainitun jakson päätti oikeastaan vasta isäksi tuleminen, tällöin piti alkaa ajattelemaan asioita muutenkin kuin oman navan kautta. Toki alkoholin käyttö jatkui, mutta käytön tyyli muuttui kokoajan enemmän yksin juomiseksi "rentoutuminstarkoituksessa", onneksi vain viikonloppuisin! Itsellä on myöhemmällä aikuisiällä ollut aina periaate että työviikolla ei pisaraakaan.Tällä pystyi sitten viikonloppusin paremmalla omallatunnolla tissutella saunassa/mökillä/lomilla ym. En kuulu siihen vanhempien ryhmään joita lapseni eivät ole nähneet hiprakassa. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, miten itse koin vanhempieni alkoholin käytön lapsena. En kokenut sitä mitenkään uhkana joten en myöskään ole ajatellut että oma viikonlopputissuttelu vaikutaisi lapsiini negatiivisesti. Tähän varmaankin saan vastauksen omien lapsieni kasvaessa, olenko onnistunut olemaan alkoholinkäyttäjä josta lapseni eivät joudu kärsimään. Oma fiilikseni on että olen onnistunut. Vaimoni ottaa alkoholia todella harvoin ja uskon että mikäli hän olisi kokenut että alkoholinkäyttöni aiheuttaa ongelmia, hän olisi siitä myös sanonut.Tämä että vaimoni juo harvoin on myös mahdollistanut samalla sen, että itse voi ottaa useammin koska molempien meidän mielestä molemmat vanhemmat eivät saa olla humaltuneena kun lapset ovat läsnä.. ja hyvä niin!

keskiviikko, 2. helmikuu 2022

Teini-ikä - kotibileitä ja sammumisia

Ensimmäiset kunnon humalat tuli otettua muistaakseni 7 -luokan keväällä. Homma meni suurinpiirtein näin.

Sovittiin parin kaverin kanssa että koulun päättymistä juhlistettaisiin tällä kertaa oikein luvan kanssa ryyppäämällä kaverin porukoilla. Muistaakseni tästä asiasta juteltiin kaverin porukoiden kanssa ja he olivat vielä yhteyksissä omiin vanhempiini. Noh, jokatapauksessa lopputulema oli se, että vihreää valoa tälle tapahtumalle tuli ja saimme suorittaa ns "tulikasteen" kaverin luona niiden porukoiden valvonnassa. Juomaksi saatiin jotain valkoviiniä kaverin vanhempien kellarista ja sitä alettiin sitten miehekkäästi juomaan. Itse illasta en ihan tarkkaan muista, mutta se ei kestänyt kovinkaan pitkään. Lähipuskissa tuli pyörittyä muutama tunti ja lopulta taisin sammua kaverin huoneen patjalle joskus ennen klo 21. Aamulla huomasin vain, että oli tuotu ämpäri viereen kohteliaasti jos sattuisi paha olo tulemaan..miten kilttiä!

Yläasteen ensimmäisenä kesänä tuli muuten tutustuttua lähikylän nuorisoon ja heidän kanssa tulikin melkein kaikki vapaa-aika yläasteen kesälomilla viettyä. Istuskeltiin kylän kyläkaupalla tai uimarannalla ja useampana viikkona tai viikonloppuna oli aina jonkun kaverin porukat mökillä tai muuten kämppä tyhjänä. Näiden vanhempien suhtautuminen pippaloihin oli ainakin hiljaisen hyväskyvää joten niitähän järjestettiin milloin missäkin. Aina löytyi muutama kymppi ja kaljan hakija aina järjestyi jonkun kaverin tai tutun kautta. Kymppisäkillä kaljaa pääsi jo pitkälle ja eipä tuohon aikaan paljon muuta tullut juotuakaan. 

Ensimmäisen oman kaljanhakureissun muistan hyvin. Päätettiin kaverin kanssa että nyt voisi olla hyvä ilta järkätä pippalot lähirannalle ja kaveri tiesi, että kauppa-auton nuorempi kuljettaja ei papereita kysele. Ajeltiin mopoilla hiekkatienvarteen pysäkille jossa auto pysähtyisi. Sen jännityksen voi tuntea vieläkin kun tihrustettiin onko kuskina vanha vai nuorimies. Noh oli se nuorempi ja sieltä saatiin kymppisäkit matkaan!

Yleisesti yläasteella bileitä oli keväästä syksyyn aika monena viikonloppuna ja niistä on kyllä jäänyt melko viinanhuuruiset muistot. Kaljaa meni ja suurin osa bileistä vedettiin ns. Tappiin asti ja nukkumatti tuli. Kuitenkin muistan että aina sitä jotenkin kotiin tuli löydettyä. Talviaika oli huomattavasti rauhallisempaa.

Jälkikäteen tullut mietittyä, että suurin osa meidän kaveriporukan vanhemmista antoi ainakin hiljaisen hyväksynnän tälle touhulle, en muista että omat vanhemmatkaan olisi mitään puhutteluja näistä reissuista itselle pitänyt. Toki on mahdollista että eivät he oikein tienneetkään suurimmasta osasta näitä kotibileitä. Vaikka näistä ylä-asteajoista on jäänyt todellakin miljoonia hyviä muistoja, vähän jälkikäteen on mietityttänyt vanhempien sokeus tai silmien ummistaminen tälle kulttuurille. Vaikea olisi kuvitella nyt omien lasten viettävän samanlaista elämää kuin itsellä oli tuolloin. Ajat ovat todellakin muuttuneet 2000 -luvulla syntyneillä, alkoholi ei ehkä ole enää se juttu valtaosalle ylä-aste ikäisistä ja tupakka on todellakin out! Omaan teiniaikaan varmaan yli puolet veti röökiä ja sillekin suurin osa vanhemmista ilmeisesti antoi hiljaisen hyväksynnän. Eipä voisi kuvitella nykypäivänä! :D